Blogi: Uusi alku
Jäin leskeksi 54-vuotiaana yhdeksän vuotta sitten. Puolisoni ja lasteni isä menehtyi neurolymfooman kolmanteen relapsiin lähes yhdeksän vuoden sairastamisen jälkeen vain 52-vuotiaana. Neurolymfooma on yksi agressiivisimmistä aivosyövistä, mutta aivojen sisälle annettavalla solusalpaajahoidolla siitä voi parantua vuosiksi, jopa pysyvästi. Mieheni sairastaessa lymfoomalääkäri antoi tunnustuksen .”Olet pitänyt perhettäsi pystyssä tammena myrskyn keskellä”. Mieheni joutui jättämään työelämän 43-vuotiaana, mutta […]
Blogi: Alba – kokemuksia vertaistukiviikonlopusta
Siis mihin olet menossa? Näin kyseli ystäväni, kun kerroin meneväni leskiviikonloppuun Jyväskylään. Omissakin korvissa sana tuntui ihan hirveältä ja mietin, että en vieläkään yhdistä tuota kauheaa sanaa itseeni. Tarkensin, että kyseessä on Nuorten Leskien järjestämä vertaistukiviikonloppu Jyväskylässä ja että olemme jo kerran tavanneet Zoomin välityksellä samalla viikolla. Pystyin kertomaan hänelle vain sen, että meitä olisi […]
Blogi: Työhön paluu puolison kuoleman jälkeen
Meillä jokaisella on yksilöllinen ja omanlainen kokemus puolison kuolemasta ja leskeydymme erilaisissa elämäntilanteissa. Oma elämä ja arki jatkuu, vaikka välillä ehkä tahtoisikin luovuttaa. Osana arjen jatkumista moni meistä miettii, milloin palata töihin. Tämä blogikirjoitus on minun kokemukseni työhön paluusta ja työn merkityksestä elämäni suurimman kriisin kohdatessani. Oma kokemukseni työhön paluusta oli hyvä, joten tuntuu tärkeältä […]
Blogi: Kirje sinulle
En ole kirjoittanut sinulle pitkään aikaan, varmasti vuosiin. Nyt ajattelen sinua taas paljon, sillä kymmenen vuotta tulee täyteen siitä kun lähdit. Tämä kevään aurinko, jota olen aina rakastanut, niin kamalan kirkas, vie aina osan minusta niihin päiviin, kun olimme löytäneet sinut ja kaikki romahti lopullisesti. Silloin aurinko tuntui kuin pilkkaavan sitä mustuutta. Se oli räikeä […]
Blogi: Kirjoittajan matka kohti väistämätöntä
En tiennyt millaiselle matkalle lähdin, kun ilmoittauduin omaelämäkerralliselle kirjoituskurssille kolme vuotta sitten. Tarkoitukseni oli vain kuluttaa aikaa kirjoittamalla ja oppia jotain uutta. Epäröin ennen lähtöä, muutin mieltäni monta kertaa. Ennakkotehtävän tekeminen tuntui mahdottomalta, eihän minulla ollut mitään kirjoitettavaa. Mietin, mikä päähänpisto tämä on. Lopulta kirjoitin listan elämäni tapahtumista, siitä tuli pitkä. Ennen lähtöä annoin itselleni […]
Blogi: Paluu rannalta
Oli viimeinen yhteinen viikkomme saattohoito-osastolla. Lokakuu oli lopuillaan. Ja yhtä vääjäämättömästi, kuin puiden lehdet kellastuivat ja tippuivat, oli yhteinen aikamme päättymässä. Oli vuosi 2022. Sain olla rakkaani vierellä aivan loppuun asti. Tämä runo oli myös sydämen muotoisessa kukkaseppeleessäni. Marraskuun hautajaisten jälkeen suru muutti asumaan. Oli vain suru. Se kietoi minut viitallaan ja suojasi minua kaikelta […]
Blogi: Suru ja hyvä elämä
Voiko sureva elää hyvää elämää? Tämä on kysymys, joka herättää minussa paljon ajatuksia ja tunteita, sekä myös jonkinlaisen vastareaktion. Miksi ei voisi elää hyvää elämää? Olenko huono sureva, jos koen eläväni hyvää elämää, vaikka rakas puolisoni on kuollut? Olen vastannut itselleni, että voin ja saan elää hyvää elämää, eikä se tee minusta mitenkään huonoa surevaa. […]
Blogi: Myrskyluodon Maija – elokuvakokemus mieslesken näkökulmasta
Kävin katsomassa Myrskyluodon Maijan. Pari tuttua naisleskeä suositteli sitä. Täytyy sanoa, että ilman näitä suosituksia elokuva olisi jäänyt kyllä välistä. Ajattelin, että tämä sopii paremmin naisille, mutta kyllä tämä miehillekin sopii hyvin – varsinkin leskimiehille. Oli salikin ihan täynnä, liiankin täynnä. Yllätyshitiksihän tämä on muodostunut, mikä on kyllä hyvä asia tuotantotiimille, koskakyseessä oli neljän miljoonan […]
Blogi: Katkelmia lasten surusta
Lapset olivat 5 ja 7, kun eräänä aamuna luulin isän nukkuvan alakerrassa krapulaansa pois. Pesin ikkunoita ja lämmittelin puuhellaa ruokaa varten. Lapset halusivat tehdä hamahelmiä ja lähdimme alakertaan hakemaan läppäriä, jolta katsoa malleja. Ensin näin jalat. Sanoin ääneen, että mitä sä siinä istut, sitten näin värin, sinisen keltainen ja vyön. Huusin lapsille, että heidän pitää […]
Blogi: Suru ja rakkaus mahtuvat samaan sydämeen
Päädyin vastentahtoisesti täyttämään Nuoren Lesken kriteerit loppukeväästä 2022, rakkaan vaimoni ja kahden lukioiässä olevan teinin äidin nukuttua pois syövän uuvuttamana. Takana oli 30 vuotta elämäni suuren rakkauden kanssa. Yht’äkkiä tulevat elämänvaiheet, joita yhdessä olimme nähneet edessämme, vietiin meiltä pois. Alku oli lasten ympärille käpertymistä ja selviytymistä. Itkemistä. Kun katsettaan edes hiukan sai nostettua, sitä löysi […]