Kirjoitus on julkaistu ensimmäistä kertaa Nuoret Lesket ry:n Jäsenlehdessä/2022
Seksuaalisuus on asia, jonka olemme saaneet lahjaksi. Se on inhimillinen ominaisuus, joka on meissä syntymästä kuolemaan saakka. Se on asia, joka elää, muuttuu ja kehittyy jatkuvasti elämämme aikana. Se ei ole asia, joka ilmestyy elämäämme murrosiässä, ja joka toteutuu vain silloin, kun olemme suhteessa toiseen ihmiseen. Se ei ole myöskään asia, joka katoaa parisuhteen päätyttyä. Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin vain seksiä ja erotiikkaa. Se on elämän energiaa, joka ilmenee elämän eri vaiheissa eri tavoin. Seksuaalisuuden kautta opimme tuntemaan ja ilmaisemaan itseämme. Seksuaalisuus on ihmisenä olemista ja seksi on siihen kuuluvaa toimintaa. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää seksuaalisuutta tai tapaa ilmaista seksuaalisuutta niin kauan, kun emme loukkaa tai satuta toisia ihmisiä emmekä itseämme. Seksuaalisuus on aidointa ja syvintä aluetta itsessämme ja siten mahdollisuuksia täynnä oleva aarrearkku.
Kasvu seksuaaliseksi olennoksi alkaa pienen ihmisalun kehollisista kokemuksista. Vauva löytää itsensä rakastavista kosketuksista, joiden kautta hän voi tuntea olevansa rakastettu ja haluttu tähän maailmaan. Tunne rakastetuksi tulemisesta luo pohjan sille, että oppii myös itse rakastamaan ja arvostamaan itseään sellaisena kuin on. Rakkautta ei tarvitse lunastaa, riittää kuin vain on olemassa.
Vähitellen vauvasta kasvaa taapero ja hän lähtee tutkimaan itseään ja kehoaan. Lapsi oppii lähimmäistensä ohjaamana, miten suhtautua omaan kehoonsa, ja miten on hyväksyttyä ilmaista itseään. Lapselle opetetaan, miten olla toisten ihmisen seurassa, ja mitkä asiat kuuluvat vain itselle. Tällaisista opetuksista ja elämän kokemuksista lapselle ja nuorelle hahmottuvat omat rajat siitä, kuinka lähelle haluaa päästää toisen ihmisen. Jokainen tarvitsee rajoja voidakseen kokea turvallisuutta ja erillisyyttä toisista ihmisistä.
Lapsen lähestyessä murrosikää tutkimukset itsestä laajenevat kiinnostukseen toisista ihmisistä. Nuori alkaa aistimaan, millaisia tunteita toinen ihminen herättää ja mitä tunteet saavat aikaan kehossa. Vähitellen seksuaalisuus laajenee koskettamaan myös eroottisia puolia itsessämme. Tällöin mukaan astuu myös kiinnostus seksiin. Eroottisia tuntemuksia ja seksiä tutkitaan usein ensin yksin. Tutustutaan siihen, miten keho toimii, mikä tuntuu hyvälle ja mikä saa sykkeen nousemaan ja veren kiertämään. Huomataan, että kehossa tapahtuu jotain erityistä, kun olemme ihastuksemme lähellä. Tämä kutkuttava tunne saa hakeutumaan toisen ihmisen lähelle ja halun koskea ja tulla kosketetuksi.
Tästä alkaa seksuaalisuuden tutkiminen toisen ihmisen kanssa. Mitä kosketus, huomionosoitukset, katse ja läheisyys saa aikaan? Tutkimusmatkat jatkuvat, kunnes löytyy SE oikea, jonka kanssa syvälliset tunteet heräävät. Satunnaisesta seksistä tulee rakastelua. Seksuaalisuudesta löytyy taas uusia piirteitä ja siitä tulee yhteinen paria syvemmin yhdistävä asia. Parisuhteen seksuaalisuutta luodaan yhdessä. Se on jotain todella intiimiä ja kahdenkeskeistä, josta muut eivät tiedä mitään. Se on aluetta, jossa ollaan paljaina, uskalletaan näyttäytyä haavoittuvana ja toista tarvitsevana. Siina annetaan ja saadaan.
Nämä ovat kuvauksia siitä, mitä kasvu seksuaaliseksi olennoksi ja seksuaalisuus parisuhteessa parhaimmillaan voi olla. Kaiken tämän perustana on se, että seksuaalisuuden omistajuus pysyy aina itsellä. Sitä ei voi luovuttaa toiselle, eikä siitä voi toinen ottaa vastuuta. Jokainen vastaa omasta seksuaalisesta hyvinvoinnistaan syntymästä kuolemaan ja niin yksin kuin yhdessä ollessa.
Kun puoliso kuolee, mielessä saattaa pyöriä monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Mieleen saattaa nousta huoliajatuksia siitä, saako ja pystyykö enää koskaan kokemaan rakkautta ja rakastelemaan toisen ihmisen kanssa. Toisaalta olo saattaa olla niin turta, ettei pysty edes ajattelemaan mitään seksuaalisuuteen liittyvää. Saattaa tuntua, että on täysin seksuaaliton olento. Kaikki nämä ajatukset ja tunteet ovat normaaleja tässä epänormaalissa elämäntilanteessa. Tärkeintä on antaa itselle lupa kaikenlaisille ajatuksille ja tunteille ilman kritiikkiä tai arvostelua.
Ajatusten ja tunteiden kritiikitön tunnistaminen luo perustan lähteä tutustumaan omaan seksuaalisuuteen nykyisessä tilanteessa. Seksuaalisuuteen, joka on joka tapauksessa olemassa, vaikka kumppania ei enää olekaan. Jäljellä olet sinä, jolla on tarpeita ja toiveita elämästä, ja niiden tunnistaminen on sinun hyvinvointisi näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää. Kannattaa siis pysähtyä tutkimaan asioita omasta näkökulmasta. Kuka Minä olen? Mitä Minä tarvitsen? Mitä Minä kaipaan? Mistä Minä pidän? Mikä Minulle on tärkeää? Miten voisin tuntea itseni elävänä ja hyvinvoivana elämäntilanteestani huolimatta?
Itsen kautta ajattelu ei ole itsekeskeisyyttä vaan tervettä itsestä huolehtimista, jota tarvitaan erityisesti silloin, kun on jäänyt yksin. Parisuhteessa eläessä omat tarpeet ja minuus ovat saattaneet jäädä taka-alalle ja näihin asioihin on hyvä kiinnittää nyt huomiota. Mitä paremmin tunnistaa omia tarpeitaan ja toiveitaan, sitä todennäköisemmin niitä lähtee toteuttamaan ja siten mahdollistuu hyvä ja rakkautta sisältävä rikas elämä.
Kirjoittaja: Hannele Arvekari, Terveystieteiden maisteri, toimintaterapeutti (AMK), työnohjaaja (STORY), ratkaisukeskeinen terapeutti, erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) https://tuulikellopalvelut.fi/
Nuoret Lesket ry:n blogia kirjoittavat yhdistyksen jäsenet, vapaaehtoiset, työntekijät, hallitus ja yhteistyökumppanit. Mikäli haluaisit oman kirjoituksesi blogiin, ota yhteyttä [email protected].
