Sinä selviät. Minä selvisin, ja niin sinäkin selviät.
Jäin leskeksi vuonna 2007 mieheni menehdyttyä tapaturmaisesti. Olin 30-vuotias ja tunsin olevani täysin lohduton ja hukassa. Ainoa nuorena leskeksi jäänyt, jonka tunsin, oli mummini, ja hän oli kuollut muutamia vuosia aikaisemmin. Tuttavapiirissäni ei ollut ketään saman kokenutta, jonka kanssa olisin voinut kokemastani keskustella. Kaipasin syvästi vertaistukea, vaikka en tarvettani silloin osannutkaan nimetä. Mietin, voiko elämää näin perinpohjaisesti järisyttävästä muutoksesta edes selvitä, ja kaipasin, että joku olisi sanonut minulle: ”Sinä selviät. Minä selvisin, ja niin sinäkin selviät.”
Olen toiminut Nuorten Leskien puhelinvertaisena pian seitsemän vuotta. Taisin olla ensimmäisiä yhdistyksen kouluttamia puhelinvertaisia. Näiden vuosien aikana olen toiminut puhelinvertaisena lähes kahdellekymmenelle puolisonsa menettäneelle ihmiselle. Olen kuullut lähes kaksikymmentä musertavaa, surullista, koko elämän muuttavaa tarinaa, olen kulkenut lähes kaksikymmentä matkaa surevan vierellä, ja yhtä monta kertaa olen helpottuneena ja mieli keventyneenä lopettanut vertaistukijakson viimeisen puhelun ajatuksenani ”hän selviää kyllä, tiedän että hän selviää”.
Puhelinvertaisuus ei ole yksipuolista tuen antamista. Jokainen sureva ja jokaisen surevan tarina antaa myös minulle paljon. Saan itsellenikin tarinan, johon omaa menetystäni voin peilata. Jokaisen tuettavan kohdalla opin surusta, myös omastani, jotain uutta.
Paras palkinto puhelinvertaisen työssä on mahdollisuus kulkea menetyksen kokeneen vierellä, ja huomata, miten hänen elämäänsä alkaa löytyä muitakin värejä kuin mustaa ja harmaata. Ensin pieninä pilkahduksina, siellä täällä. Sitten pikkuhiljaa enemmän. Puhelinvertaisena saatan huomata nämä merkit ennen kuin tuettava itse kiinnittää asiaan huomiota. Muutokset äänensävyssä, tulevaisuuteen suuntaavat suunnitelmat tai lisääntyvä havainnointi ympäristöstä tai vaikkapa vuodenaikojen vaihtelusta ovat merkkejä, joita sureva ei itse välttämättä huomaa, mutta ilahduttavat jonkun toisen osoittamina. Silloin hän itsekin ymmärtää, että joku pieni askel surun polulla on otettu. Toivo herää.
Puhelinvertaisena asiat asettuvat helpommin oikeaan suuruusluokkaan myös omassa elämässä – elämän pienet surut tuntuvat oikeasti pieniltä, ja pienistä iloista on helpompi nauttia. Puhelinvertaisena voi toimia kuka vain, jos kokee mahdolliseksi avata omaa kokemustaan ja jakaa sen herättämiä tunteita kahden kesken toisen henkilön kanssa. Mitään erityisosaamista ei tarvita, ihminen ihmiselle riittää. Suosittelen puhelinvertaisuutta lämpimästi kaikille jotka vähänkään kokevat, että haluaisivat tukea muita sen polun alussa, jota on itse kulkenut jo hieman pidemmälle.
-Heli, yhdistyksen puhelinvertainen
Haluaisitko sinä keskustella leskeydestä ja siihen liittyvistä asioista puhelinvertaisen kanssa? Voit käydä täyttämässä lomakkeen täältä. Tai haluisitko kenties itse toimia vierellä kulkijana toiselle kumppaninsa menettäneelle? Uusia puhelinvertaisia koulutetaan lauantaina 1.4.2023, klo 10.00-16.00. Koulutus järjestetään etäkoulutuksena Zoomin välityksellä, joten voit osallistua kätevästi mistä päin tahansa! Lisätietoja puhelinvertaiskoulutuksesta ja ilmoittautumislomakkeen löydät täältä.
Nuoret Lesket ry:n blogia kirjoittavat yhdistyksen jäsenet, vapaaehtoiset, työntekijät, hallitus ja yhteistyökumppanit. Mikäli haluaisit oman kirjoituksesi blogiin, ota yhteyttä [email protected].
