Tein sosionomiopintojeni opinnäytetyön lapsen surun käsittelemisestä. Aiheen taustalla on oman puolisoni kuolema ja pienten lasten yksinhuoltajaksi jääminen noin kymmenen vuotta sitten. Puolison menetys muutti elämämme kokonaisvaltaisesti. Se on ollut suurempi asia kuin olisin voinut ikinä kuvitella. Menetyksen myötä huomasin myös, että lasten suru on erilaista kuin aikuisten ja se muuttuu myös lasten iän mukaan. Havaitsin, että omat lapseni ilmaisivat suruun, ikävään ja kuolemaan liittyviä asioita askarteluiden, piirustusten, maalausten ja muovailuvahatöiden kautta. Hyvin pienikin lapsi pystyi näin ilmaisemaan itseään surun keskellä. Lapsille oli myös tärkeää muistella isäänsä ja saada osallistua surutyöhön esimerkiksi hautausmaakäynneillä ja isänsä tavaroiden kautta.
Oman menetyksen keskellä toisten surun huomioiminen voi ajoittain tuntua hyvin raskaalta, joskus lähes mahdottomalta. Samoin surun ja menetyksen läpikäyminen ja huomioiminen lasten varhaiskasvatuksessa tuntui ajoittain hyvin haastavalta. Tämän takia halusin tehdä opinnäytetyössäni taidemenetelmäkortit lasten ja perheiden surun ilmaisun tueksi. Halusin hyödyntää perheemme kokemuksia sekä omia opintojani ja pohdintojani ja luoda menetelmän, joka voisi tuoda apua muiden läheisensä menettäneiden elämään suuren surun keskellä.
Opinnäytetyötutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa läheisensä menettäneiden varhaiskasvatusikäisten lasten surun käsittelystä ja ilmaisusta ja sitä tukevista tekijöistä. Pieni lapsi ymmärtää kuoleman eri tavalla kuin aikuinen ja suree omalla tavallaan. On tärkeää, että lasten suru huomioidaan ja heidän menetyksensä otetaan todesta. Tutkimuksen taustateoria käsitteli pienen lapsen surua, taidemenetelmiä hyvinvoinnin tukena sekä kasvatusyhteistyön merkitystä. Opinnäytetyössä kehitin myös taidemenetelmäkortit lasten ja perheiden surun käsittelyn tueksi ja vahvistamaan kasvatusyhteistyötä varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa. Opinnäytetyön yhteistyökumppaneina toimivat kansalliset surujärjestöt: Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, Käpy Lapsikuolemaperheet ry, Nuoret Lesket ry ja Surunauha ry.
Lasten tapa ymmärtää kuolemaa vaihtelee valtavasti iän ja kehitysvaiheen mukaan. Myös lasta kuitenkin ympäröi ikävän ja surun ilmapiiri ja hän käsittää kuoleman lopullisuuden oman ikäkautensa mukaisesti. Vaikka pieni lapsi ei ymmärtäisikään läheisen poissaolon johtuvan kuolemasta, hän kuitenkin osaa kaivata ja ikävöidä itselleen tärkeää ihmistä. Lapsen tunteiden ilmaisun tukeminen on tärkeää. On tärkeää sanoittaa lapselle, että tunteita saa näyttää ja kaikki lapsen kokemat tunteet ovat sallittuja ja oikeutettuja. Lapselle saattaa olla helpompaa ilmaista tunteitaan muulla tavalla, kuten soittamalla soitinta, kuuntelemalla musiikkia, maalaamalla, rakentelemalla, leikkimällä tai ulkoilemalla. Lapsen ohjaaminen tunteiden ilmaisuun toisenlaisella tavalla tapahtuu aikuisen tuella.
Pienen lapsen tapa surra on erilainen kuin aikuisen, sillä suru näkyy vain hetkittäin. Tämän takia aikuinen ei välttämättä huomaa tapahtuneen edelleen vaikuttavan lapseen. Kehitysvaiheen vuoksi pienen lapsen ajatusten ja kokemusten sanoittaminen on rajallista, minkä vuoksi suru ilmenee pääasiassa muiden tapojen kautta. Myös lasten persoonaerot vaikuttavat siihen, kuinka halukkaita he ovat juttelemaan menetyksestään. Surun käsittelyllä taiteen avulla voidaan vähentää surun negatiivisia vaikutuksia lapsissa ja auttaa heitä surun käsittelyssä. Taidelähtöiset menetelmät eivät vaadi erityislahjakkuuksia, vaan niiden toteuttamisessa tärkeintä on läsnäolo, vuorovaikutus ja itsen ja toisten kuunteleminen. Lapselle voi tulla tarve puhua läheisen kuolemasta missä ja milloin vain. Paikka voi hyvin olla päiväkoti, jos lapsi löytää sieltä aikuisen, jota on helppo lähestyä ja joka kuuntelee lasta. Kun lapsi on valmis puhumaan asiasta, tulee aikuisen olla läsnä hetkessä, jolloin lapsi ottaa asian esiin kertomalla ajatuksiaan tai kysymällä asiasta.
Tutkimus toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä, jossa kerättiin tausta-aineistoa Webropol-kyselyn avulla. Kyselyn avulla selvitettiin läheisen menettäneiden perheiden kokemuksia lasten surusta ja sen ilmaisemisesta, lapsen surun käsittelystä varhaiskasvatuksessa, varhaiskasvatuksen ja kodin kasvatusyhteistyöstä sekä menetelmistä surun käsittelyssä. Tutkimuksesta tiedotettiin ja kyselylinkkiä jaettiin yhteistyötahojen avustuksella heidän some-kanaviensa kautta. Kysely kohdennettiin perheille, joissa lapsi on menettänyt läheisensä. Kysely oli avoinna touko-kesäkuussa 2025 noin kahden viikon ajan.
Tulosten mukaan suruperheiden lapset ilmaisivat suruaan monin tavoin. Yleisimmiksi tavoiksi kerrottiin keskusteleminen ja kyseleminen sekä valokuvien katseleminen. Perheet nostivat esiin toiveen varhaiskasvatukselle rohkeudesta puhua surusta avoimesti ja tunnistaa suru osana elämää. Vastaajat kokivat tarvetta menetelmälle kasvatusyhteistyön tukemiseksi.
Kyselyn tulosten perusteella valikoitui kuusi erilaista taidemenetelmää, joista laadittiin taidemenetelmäkortit surun käsittelyn tueksi. Lisäksi korttien mukana on ohjeet korttien käyttäjälle. Taidemenetelmäkorttien teemat ovat maalaaminen, valokuva, sadutus, musiikki, luontotaide ja askartelu. Tutkimuksessa laadittujen taidemenetelmäkorttien tarkoituksena on toimia konkreettisena taidelähtöisenä menetelmänä ja yhteisenä keskusteluväylänä läheisensä menettäneelle lapselle ja hänen perheellensä varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa.
Menetelmä voi tuoda apua läheisensä menettäneiden elämään suuren surun keskellä. Menetelmän avulla voi olla helpompaa puhua sensitiivisestä ja henkilökohtaisesta aiheesta myös vieraampien ihmisten kanssa. Taiteen avulla myös lapsen voi olla helpompaa ilmaista suruaan ja jakaa ajatuksiaan muiden kanssa. Taidemenetelmäkortit on julkaistu opinnäytetyön liitteenä ja ne voidaan tarvittaessa tulostaa ja laminoida perheiden ja varhaiskasvatuksen käyttöön. Kortit ovat kaikkien vapaasti käytettävissä.
– Myyrä, M. (2026). ”Suru ei ole mörkö”: Taidemenetelmäkortit läheisen menettäneen lapsen surun ilmaisun tueksi kasvatusyhteistyössä [AMK-opinnäytetyö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026092526882
Blogitekstin lähteet
Green, D., Karafa, K. & Wilson, S. (2020). Art therapy with grieving children: Effect on affect in the dual-process model. Art therapy: Journal of the American art therapy association, 0(0), 1–5. https://doi.org/10.1080/07421656.2020.1823197
Karkkulainen, M., Ala-Vannesluoma, T., Airaksinen, R., Varonen, H., Kastu, R. & Sipi, S. (2019). Toimii! Hoitajan opas toiminnallisiin menetelmiin (2., uudistettu painos). Edita.
Tuukkanen, E. & Dahl, I. (2024). Lapsen suru: Hyvin hyvä puhua kuolemasta. Kustannus Oy Duodecim.
Uittomäki, S., Mynttinen, S., Laimio, A. & Kärkkäinen, K. (2022). Miten tukea lasta ja nuorta, kun läheinen on kuollut? Opas läheisille sekä perheiden parissa työskenteleville (uudistettu painos). Käpy Lapsikuolemaperheet ry. https://nuoretlesket.fi/wp-content/uploads/Miten-tukea-lasta-ja-nuorta-kun-laheinen-on-kuollut-saavutettava-pdf-1.pdf
Nuoret Lesket ry:n blogia kirjoittavat yhdistyksen jäsenet, vapaaehtoiset, työntekijät, hallitus ja yhteistyökumppanit. Mikäli haluaisit oman kirjoituksesi blogiin, ota yhteyttä [email protected].