Haluatko leskivanhemmaksi…? No en usko, että haluat, mutta siitä saisi todella kieroutuneen tosi-tvformaatin.. 

Mutta minä, joka olen sitä jo.. niin tässä yhden leskivanhemman lista teille tuoreemmille. Kuinka ja millä tarvikkeilla selvitä. Jotenkin. Ei välttämättä tosin työkykyisenä, siihen mä en osaa antaa täyttä vastausta. 

TARVITSET:

• Vedenkestävän kassin; hautausmaalla käymiseen.
• Hautakynttilöitä; osta alennuksesta isoja paketteja, vuodenajalla ei ole väliä, sillä leskellä on aina kynttiläsesonki.
• Nessupaketteja; jokaiseen laukkuun tai takin taskuun. Tähän siviilisäätyyn kun kuuluu takuuvarma itkutakuu. Jos itku ei oo sulle luontaista, suosittelen kuitenkin kokeilemaan. Paha olo tulee lopulta kuitenkin jotain kautta susta ulos.
• Luotettavia ystäviä, joille soittaa tuskaisen päivän koittaessa.
• Leskiystävän, eli vertaistukea, vähintään yhden. Ne ymmärtää. Ihan sama kuinka paljon itket tai teillä olis kilometrejä välissä, se tyyppi ei hätäänny. Hän ymmärtää, että ” kuuluu taudin kuvaan itkee joskus raivohuutoo, kun et vaan jaksa.”
• Työn tai opiskelupaikan, joka toivottavasti joustaa edes satunnaisesti, kun sun pitää taas hakea kipeä lapsi pois päikystä/ koulusta. 
• Terveydenhuollon, joka antaisi sulle tarpeeksi keskustelutukea jäätyäsi leskeksi. Lääkkeet eivät auta loputtomiin, vaikka niitä niin moni lääkäri meille haluaa antaa, pelkästään. Sen kun kertoo vaan. Ihan kuin lääkkeitä vois koko loppuelämän vetää… 
• Lapselle/ lapsille keskusteluapua, jota ei lopetettaisi ilman, että sulle edes kerrotaan siitä, tai sit, että et joutuis perusteleen, miks ihmeessä sun alaikäisenä yhden vanhemman kuoleman kohdanneen lapsen pitäisi saada keskusteluapua. ” Kun nyt näyttää voivan hyvin…” – ei oo kivaa kuulla terveydenhoitajan tai koulukuraattorin suusta. Pitääkö odottaa aina, että se lapsi on ihan romuna????
• Toimivan puhelimen; sä oot koko ajan hoitamassa jonkun asioita.
• Toimivan printterin, sillä tarvitset sitä printataksesi miljoonia dokumentteja byrokratiaviidakkoon lastesi kanssa.
• Pään, joka tajuaa eri virastojen kapulakieltä sekä kestää huonoja ohjeita, joita väsyneelle leskivanhemmalle jaellaan.
• Loistavan budjettitajun siitä, että paljonko sinulla on menoja ja tuloja. Ihan ehdoton. Pikavipit ei oo vaihtoehto. Oma kirjanpitäjä/ sihteeri on myös loistava idea olla kotikonttorissa.
• Muistilappuja; keltaisia, vihreitä tai ihan mitä vaan. Värillä ei oo mitään merkitystä. Sulla kun on leskivanhempana tosi surkee muisti, joten kirjoita kaikki tärkeä aina paperille.
• Paperikalenterin, niin voit yrittää pysyä perillä siitä missä lapsesi milloinkin menevät. Myös omat menot on hyvä yrittää heitellä sinne väliin.
• Automaattinen siivous ja kodinhoitopalvelu; tätä ei saa yhteiskunnalta tai lapsiperheille tarkoitetusta palvelusta. Ite sun pitää se maksaa, yksityisille mieluiten. Sosiaalitoimi ei auta automaattisesti leskiä, sitä on turha teidän kuvitella.
• Huippuunsa hiotun ajankäytön, koska tarviit 36h vuorokauteesi.
• Toimivan auton tai täydellisen joukkoliikenteen, joka toteuttaa kaikki sun perheesi menot. Sulla ei oo aikaa tai hermoja hajoaville autoille.
• Buranaa tai muuta, koska sun päätäs tulee särkemään.
• Hermot kestää sukulaisten ja tuttujen kyselyitä mahdollisista ajatuksistasi ryhtyä parisuhteeseen.
• Keittiöösi makaroonia, jauhelihaa ja pakastepizzaa. Laatikoilla elää tosi hyvin.
• Jos kaiken tämän keskelle saat tungettua viä oman harrastuksen, niin onneks olkoon. Suosittelen lämpimästi sitä. Sillä vähennät sun psykologikäyntejä (jonne on vaikee päästä), koska sen avulla sun pää pysyy paremmin kasassa.

Ja mikäli joku ei vielä huomannut… Tämä oli hyvin sarkastisesti kirjoitettu. Mutta totta, moneltakin osaa.

-Nim. ekaa kertaa leskeksi jäämisen jälkeen juuri pesin hautausmaakassini.

Nuoret Lesket ry:n blogia kirjoittavat yhdistyksen jäsenet, vapaaehtoiset, työntekijät, hallitus ja yhteistyökumppanit. Mikäli haluaisit oman kirjoituksesi blogiin, ota yhteyttä [email protected].