Kirjoittelen tätä tekstiä Kuusamossa vuokramökin sohvalla. Olen täällä kahdestaan kaksivuotiaan tyttäreni kanssa. Osallistumme Surunauha ry:n vertaisvaellukselle Pienelle Karhunkierrokselle Oulangan kansallispuistossa.
Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu yhden luokanopettajan ajatuksin. Pohdiskelen kirjoituksessani pienin pintaraapaisuin oppilaan surua ja sitä, minkälaisia ajatuksia kuolema ja suru itsessäni herättelevät opettajan sydämellä tunnettuna. Tärkeä, suuri aihe, oppilaan suru. Paljon mietteitä
Jäin leskeksi 54-vuotiaana yhdeksän vuotta sitten. Puolisoni ja lasteni isä menehtyi neurolymfooman kolmanteen relapsiin lähes yhdeksän vuoden sairastamisen jälkeen vain
Siis mihin olet menossa? Näin kyseli ystäväni, kun kerroin meneväni leskiviikonloppuun Jyväskylään. Omissakin korvissa sana tuntui ihan hirveältä ja mietin,
Meillä jokaisella on yksilöllinen ja omanlainen kokemus puolison kuolemasta ja leskeydymme erilaisissa elämäntilanteissa. Oma elämä ja arki jatkuu, vaikka välillä
En ole kirjoittanut sinulle pitkään aikaan, varmasti vuosiin. Nyt ajattelen sinua taas paljon, sillä kymmenen vuotta tulee täyteen siitä kun