Elämä muuttuu nopeasti. Yksi hetki muuttaa elämän. Vuosia sitten luin Joan Didionin klassikoksi nousseen Maagisen ajattelun aika -teoksen, jossa Didion kirjoittaa koruttomasti miehensä John Gregory Dunnen kuolemasta. Istut päivälliselle ja tuttu elämä päättyy.
Luin ja ajattelin: näinkin voi kirjoittaa.
Luin Marguerite Durasin ohuen (alun perin muistivihkoon kirjoitetun ja kaapin perälle unohdetun) Tuska -kokoelmateoksen. Nimikertomuksessa Duras kuvaa viikkoja, joina odotti miestään Robert L:ää takaisin keskitysleiriltä. Lopulta mies palaa – mutta enemmän kuolleena kuin elävänä.
Näinkin voi elää, ajattelin.
Sen tietäminen oli tärkeää, sillä minäkin elin. Elin vaikka puolisoni oli hetkeä aiemmin kuollut. Yksi hetki muuttaa elämän.
Luin ja luen edelleen kaiken mitä saan käsiini kuolemasta, surusta ja leskeydestä. Parhaimmillaan kirja lohduttaa, auttaa ymmärtämään itseä ja maailmaa.
Aloin myös kirjoittaa. Ensin vimmaisesti päiväkirjaani. Sitten muistikirjoihin ja Instagram-tilille. Ajatuksia. Havaintoja. Runoja. Niitä suorastaan vuosi minusta! Kuin jokin sanoittamaton olisi vihdoin järjestäytynyt hahmotettavaan muotoon.
“Ihminen kirjoittaa asioista, koska toivoo saavansa niistä otteen. Ihminen kirjoittaa kokemuksistaan osittain ymmärtääkseen niiden merkityksen, osittain jotta ei kadottaisi niitä ajan virtaan”, kirjoittaa Sigrid Nunez teoksessaan Paras ystävä. Fiktiivisessä romaanissa nainen menettää ystävänsä ja saa hoidettavakseen tämän valtavan tanskandoggin. Koirasta tulee symboli surulle. Mutta miten sen kanssa oppii elämään?
Kirjoittaminen on tapa ottaa oma kertomus haltuun. Tämä on minun. Saa keksiä itse säännöt. Kuvitella. Raivota. Itkeä. Nauraa itselleen ja tilanteille, johon puolison äkillinen kuolema väistämättä sysää. Saa katsoa omaa elämäänsä etäämmältä, tai halutessaan mikroskooppisen läheltä. Joskus paperille ilmestyneet lauseet hämmästyttävät – näinkö ajattelen? Onko tässä tuollainen tunne?
Lopulta tekstimassasta kasvoi romaanikäsikirjoitus. Omaan tarinaan kietoutui laajempia näkökulmia, filosofiaa, psykoanalyysia, tarkkaan hiottuja sanavalintoja ja dramatisoituja kohtauksia. Päätös julkaisusta kypsyi silti hitaasti. Onko minulla oikeus kirjoittaa tästä? Ja kuitenkin valinta oli kirkas: haluan jakaa nämä sanat myös muille.
Katoamiskertomus julkaistaan 21. huhtikuuta. Se on kertomus menettämisestä ja rakkaudesta, menneisyyden varjoista ja siitä, miten kohtaamme kuoleman. Toivon Katoamiskertomuksen lohduttavan lukijoitaan samalla tavalla, kuin Didion ja Duras ovat lohduttaneet minua; ei kaunistelemalla kuolemaa vaan katsomalla sitä suoraan kohti.
Sanni Isometsä
ps.
Kirjaa voi jo nyt tilata ennakkoon Kustantamo S&S:n sivuilta. Syöttämällä koodin katoamiskertomus30 saat 30% alennuksen (voimassa 21.4. asti). Kirja lähetetään postitse varastosta, kun se saapuu painosta, eli ennakkotilaajat saavat kirjansa heti julkaisun jälkeen.
Lue lisää ja tilaa täältä.
Nuoret Lesket ry:n blogia kirjoittavat yhdistyksen jäsenet, vapaaehtoiset, työntekijät, hallitus ja yhteistyökumppanit. Mikäli haluaisit oman kirjoituksesi blogiin, ota yhteyttä [email protected].