Aloitus

Nyt se on vihdoin alkamassa, hartaasti odotettu harjoitteluni Nuorissa Leskissä! Kun tuttavani ovat kyselleet, mihin menen suorittamaan sosionomi (AMK) opintoihini liittyvää viimeistä harjoitteluani, olen ylpeänä voinut vastata suorittavani sen “omassa” järjestössäni.

Polkuni Nuorten Leskien yhteisössä alkoi vuonna 2021, kun liityin yhdistyksen jäseneksi heti puolisoni kuoleman jälkeen. Toki olin jo pidemmän aikaa vieraillut yhdistyksen sivuilla, kun valvoin huolen täyttämiä öitä perheemme tilannetta miettien. Noina öinä sain yhdistyksen sivuilta toivoa siihen, että tulevaisuudessa minulle voisi olla joku paikka, mihin kiinnittyä, kun muutoin kaikki turvallinen tuntui häviävän ympäriltäni.

Jälkeenpäin ajattelen, että Leskiltä saamani tuki oli käännekohta elämässäni. Syvän surun ja toivottomuuden rinnalle löytyi vertaisuuden kautta uskoa siihen, että elämä jatkuu. Myöhemmin aloitin vapaaehtoisena puhelinvertaisena ja kokemusasiantuntijana toimimisen yhdistyksessä. Nämä toimet vahvistivat elämän jatkuvuutta ja koin merkityksellisenä saada vastavuoroisesti auttaa toisia.

Löysin usein itseni keskustelemasta yhteiskunnan palveluiden tilanteesta ja siitä, kuinka yksin ihmiset ja perheet jäävät eri kriisien ja sairauksien aikana. Ystäväni kannustamana päätinkin hakea opiskelemaan sosiaalialaa – ja pääsin! Tässä sitä nyt ollaan, muutama vuosi myöhemmin viimeisiä opintopisteitä vaille valmiina sosionomina. Kiitollisuus valtaa mieleni ja herkistää, kun mietin tähänastista matkaani ja Leskien yhteisön roolia tässä kaikessa.

Harjoittelu käytännössä

Hersyvä nauru tulvii tilaan, kun avaan etäyhteyden toimistolla pidettävään palaveriin. Vakavien aiheiden vastapainoksi tarvitaan myös naurua ja huumoria, toiminnanjohtaja Miia toteaa. Palaverissa kerron omasta viikostani ja sen ohjelmasta.

Kehittämistehtävä kuuluu oleellisena osana harjoitteluuni. Olimme pohtineet jo ennen harjoittelun virallista aloitusta, että kokeilemme, olisiko yhdistyksen tarjoamalle leskien puhelintuki ja –neuvontapalvelulle kysyntää. Joillain järjestöillä vastaavaa kohdennettua neuvontapalvelua on tarjolla. Olisin ehkä itsekin aikanaan kaivannut puhelinneuvontaa, johon olisi voinut soittaa ja pyytää matalalla kynnyksellä tietoa eri palveluista ja niiden hakemisesta. Tai ihan vain soittaa ja kertoa, että tänään tuntuu erityisen vaikealta.

Tehtäviini on kuulunut puhelintuen lisäksi erilaisiin materiaaleihin tutustumista ja uuden materiaalin luomista. Lisäksi olen tutustunut yhdistyksen muiden työntekijöiden toimenkuvaan, suunnitellut vertaisryhmään toimintaa ja osallistunut Surukonferenssiin, näin muutamia tehtäviä mainitakseni.

Pohdintaa

Surukonferenssin siivittämänä pohdin ammatillisuuden, vertaisuuden ja vapaa-ajan minäni häilyvää rajaa. Tätä tekstiä kirjoittaessakin huomaan välillä peilaavani omaa leskeyttä ammatilliseen rooliini. Ajattelenkin, että näiden toisistaan erotteleminen on mahdotonta. Ammattilaisena oma kokemus hyödyttää tuomalla syvempää ymmärrystä asiakkaan tilanteesta. Toisaalta on tunnistettava se mahdollisuus, että oma kokemus ja tunteet voivat joskus ohjata tulkintaa toisen tilanteesta väärään suuntaan, sillä kaikki kuitenkin koemme asiat hyvin yksilöllisesti. Tämän vuoksi on tärkeää, olipa rooli mikä hyvänsä, aidosti pysähtyä ja kuunnella. Kuulla se, mitä toinen haluaa kertoa.

Olimme perehtymässä erään ihanan uuden puhelinvertaisen ja vapaaehtoiskoordinaattori Emilian kanssa puhelinvertaisuuden tehtävänkuvaan. Yhteisesti totesimme, että siinä tärkeintä on olla ihmisenä ihmiselle. Loppujen lopuksi, eri rooleilla ei ole väliä tärkeimmän äärellä.

Pidetään toisistamme huolta <3

-Elina, sosionomiharjoittelija

Nuoret Lesket ry:n blogia kirjoittavat yhdistyksen jäsenet, vapaaehtoiset, työntekijät, hallitus ja yhteistyökumppanit. Mikäli haluaisit oman kirjoituksesi blogiin, ota yhteyttä [email protected].